Marko Yrjövuori on fysiikkavalmentaja ja hieroja, joka on työskennellyt Yhdysvalloissa NBA:n sekä NHL:n parissa. Yrjövuoren elämänkerta Mestareiden rakentaja oli innostava tarina hänen matkastaan Suomesta Yhdysvaltoihin ja fysiikkavalmennuksen suuriin suomalaisiin nimiin. Ajatukseni syntyivät tämän kirjan kuunneltuani.
Minä innostujana.
Kuuntelin kirjan kesällä ja nyt reflektoin kirjan ajatuksiani. Tarkoituksenani oli, että tämä kirja kuuluisi ”hupi kuunteluun” ilman reflektoimista, mutta nyt havahduttuani kirjan seurauksiin minun on pakko yrittää ymmärtää ajatuksiani paremmin.
Kirjaa kuunnellessa, sen jälkeen ja yhä edelleen olen innoissani hierojan sekä fysiikkavalmentajan ammatista. Fysiikkavalmennus urasta olen ollut innostunut pitempään, mutta kirja sai minut haaveilemaan hierojan ammatista ja toimimaan minut heti. Kävin paljon ajatustyötä sekä keskusteluja hierojakoulun käyneiden sekä hierojakoulun opettajien kanssa. Olin ihan fiiliksissäni, että nyt hakeudun tiimiakatemian ohella hierojakouluun ja kehitän osaamistani. Onnekseni en hakenut vielä, olisin hukkua töihin ja opintoihin tällä hetkellä.
Mutta kysymys, mikä minua askarruttaa on se, että miksi minä innostuin näin nopeasti ja olin valmis tekemään hätiköityä päätöksiä ”hetken mielijohteesta”. Miten Yrjövuoren tarina inspiroi minua niin paljon, että olin valmis ottamaan hierojan ammatin opinnot kaiken muun lisäksi.
Ajattelen, että liikunta- ja hyvinvointialalla toimiminen on todella siistiä ja rikastuttavaa henkisesti. Ihailen alan asiantuntijoita sekä heidän arvojaan elämässä. Saan siitä paljon voimaa ja energiaa. Mutta minulla ei ole vielä vastausta kysymykseen: miksi innostun muiden inspiroivista tarinoista. Ehkä se on hyvä niin, että vastausta ei tiedä. Olisikohan elämä niin merkityksellistä, jos elämä ei olisi täynnä kysymyksiä ja mysteerejä. Haluan olla lapsenmielinen ja oppimaan innokas koko elämäni läpi. Minun täytyy kuitenkin asiantuntija työssä tietää ja osata antaa oikeita vastauksia asiakkaille.
Miten voin itse olla inspiroivampi?
Yrjövuoren tarina oli inspiroiva, miten voisin itse olla inspiroiva vai tarvitseeko minun olla? Ajattelen, että minun tärkein tavoitteeni ei voi olla, että näyttäytyisin inspiroivana. Tärkein tavoitteeni olisi tehdä työtä sen asian parissa, josta nautin. Jos nautin siitä, että saan vaikuttaa ja antaa lisäarvoa liikunta-alan asiantuntijana, niin onnekkuus kääntyy varmasti puolelleni urallani. Sen seurauksena saatan inspiroida muita, mutta lähtökohtainen tavoitteeni on olla edistämässä ja tukemassa asiakkaiden sekä kohderyhmän haasteita.
Reflektoimista vai referaatti
Tiimiakatemialla me oikeastaan vain ja täysin reflektoidaan ajatuksiamme kirjoista. Yleisimmin korkeakouluissa tunnetaan, että referoidaan oppimismateriaaleja. Mietin, kun sanotaan, että parhaiten oppii, kun opettaa muita, niin voisiko oppiminen olla ajoittain tehokkaampaa, jos tiimiakatemialla joutuisimme referoimaan kirjoja. Voiko referointia peilata opettamiseen? Tässä tapauksessa kirjaa lukiessa täytyisi enemmän keskittyä kirjan oppeihin ja opettaa ne itse eteenpäin valkoiselle asiakirjalle. Tämä voisi kehittää tietyn asian asiantuntijuutta.
Vien käytäntöön, että haluan kokeilla tulevissa kirjoissa referaatti osiota, jossa ikään kuin ajatuksena olisi opettaa kirjan tärkeä sanoma eteenpäin. Tässä minun täytyy huomioida hyvin myös lähdeviittaukset, joten se varmasti valmistaa minua kohti tulevaa opinnäytetyötä.
Tarinoista innostuminen ja unelmointi
Tarinat siis innostavat ja ne saa minut haaveilemaan menestyksestä. Esimerkiksi dokumenttielokuva JVG:stä sai minut unelmoimaan rokkitähden ja esiintyjän elämästä. Lähes jokaisen ihmisen kertomus omasta menestystarinastaan saa minut haaveilijaksi. Minusta on tärkeää osata haaveilla, mutta kuitenkin osata säilyttää intohimo tiettyä asiaa kohtaan vahvistaakseen onnistumisia ja menestystä. Intohimon säilyttämiseksi tulee tehdä töitä ja haastaa itseään toteuttamaan jännittäviä asioita. Unelmointi ja innostuminen on tärkeä osa elämää ja se luo meihin positiivista energiaa sekä merkityksellisyyttä.
